Irkkunen: lokakuuta 2014

lauantai 25. lokakuuta 2014

..ja metsä.. yhtä ihana tänäänkin ♡

Syksyinen myrskytuuli riipi viimeisetkin lehdet puista

Se vinkui ja puhalsi täydellä teholla päivän ja yön

Aivan kuin olisi päättänyt tehdä selvän jokaisesta lehdestä puissa

Määrätietoisena myrsky mylvi metsässä, puhalsi puhtaaksi luonnon

Vain männyt ja kuuset pitivät pintansa

Karistivat vain kuivat oksat, kuivuneet neulaset ja kävyt

Myrskypäivän jälkeisenä aamuna metsä näytti taistelutantereelta

Sikin sokin kaatuneita puita, oksia, lehtiä sekä neulasia kalliot ja polut täynnänsä

Hiljasuus tuntui kuin aika olisi pysähtynyt

Ja se rauha metsässä, sanoinkuvaamaton

Metsä tuoksuikin raikkaalle ja puhtaalle

Myrskyinen siivousryhmä teki hyvää jälkeä tuoksun suhteen mutta entäs maanpeitto?

Ehkäpä risut sun muut kulkeutuvat syksykoloiksi metsän eläimille, talvensuojaksi tarvitseville ja keväällä lintusten pesänrakennuspuuhiin mukaan

Ja se metsä...yhtä ihana tänäänkin, raikas ja pirteä, sydämen rauhoittava ♡

Irja Suhonen

torstai 23. lokakuuta 2014

runotorstai 340 Arin upeasta kuvasta Irkkusen runo =)

Se oli se viimeisin lehti sinä syksynä. Hiljaa leijaillen se irtosi puusta keskelle tietä. Olisi se voinut valita viimeiseksi leposijakseen jonkun muunkin kuin kylmän ja karun tien. Tarkkaan suunniteltuaan se tiesi että tämä oli juuri se oikea paikka

Se iloitsi lämmöstä joka hohkaili auringon lämmittämästä metsäpolusta. Harmaan musta tie sai värikkään lehden näyttämään entistäkin kauniimmalta

Se oli saanut kasvaa hyvässä puussa. Iloita päivän paisteesta, vesipisaroiden tanssista lehdellään, kuutamoöistä ja elokuun pimeistä lämpimistä illoista. Tänä aamuna se oli saanut olla mukana tuulen tanssissa. Kevyesti kuin keiju se oli lentänyt tähän, kuin olisi sovittu tapaaminen juuri tässä. Ja niinhän se olikin, auringonsädettä se odotteli. Katsos kun säde ja lehti tapaavat, voi sattua kummia. Salaisuuden verho voi avautua ja näkymätön tulee näkyväksi. Todellisuus muuttuu saduksi ja satu todellisuudeksi

Pilviverhojen takaa kuului trumpetin kova törähdys ja silloin se tapahtui. Säde astui esiin, puettuna pitkään kultaiseen viittaansa. Se viittoili tietä puhtaaksi pilvistä jotta upea viitta ulottuisi maassa makaavaan lehteen asti. Sen hymy valaisi pilvisen syksyaamun ja lehti riemuitsi Säteen hymystä. Tätä hän oli odottanut, siksi oli halunnut valita parhaimman paikan kohtaamiselle. Lämmin metsätie, lehti siinä tiellä ypöyksin mutta ei suinkaan yksinäisenä. Iloisena ja riemukkaana sillä kesän kuluessa Säde ja vaahteranlehti olivat tavanneet usein.

Lehti sai kasvaa Säteen lämpöisen katseen alla, pienestä silmusta täyteen lehteen asti. Ja nyt, juuri tällä hetkellä oli se viimeisin kohtaaminen. Lehti puettuna parhaimpiinsa ja Säde kultainen viitta yllään, oi olisinpa ollut kohtaamisessa mukana. Säde helli vaahteranlehteä lämmöllään, yön kylmyys poistui lehden kehosta ja viimeinen henkäys vielä, sitten he olivat yhtä. Lehden kuivunut "ranka" jäljellä enää tiellä ja "henki" Säteen kanssa jakamassa lämpöä ympärilleen. Mikä ihana loppu, joka oli kuitenkin alku kaikelle uudelle. Se peittyi ensin syksyn huurteen alle sitten talven lumipeitteisiin, kevät sen herätti uudelleen. Uutena pikkuisena silmuna se ilmestyi pihan vaahterapuussa ja iloitsi päivänsäteestä. Sen pituinen se =) ♡

Irkkunen ♡

Läpinäkyvä. Runotorstai 341

Suruharsot...pimeys peittääkö piiloonsa?

Läpinäkyvä valossa

Pimeässä piilossa

Kuin menninkäinen ja päivänsäde

Toinen pimeyttä rakastaa

Toisenkin sydäntä joskus pakastaa

Kesäauringon kirkas valo paljastaa suruharsotkin

Syksy voi heittää päälle pitsiseitit

Lumi kätkeä pehmeän peittonsa alle piiloon

Kun kevätaurinko saapuu säteineen

Tunkee lävitse kaikkien suruharsojen - paljastaa ne läpinäkyviksi

Silloin harsot häviävät, niinkuin aamun usvat päivänsäteitten alta

Kimeltävät kuin kastepisarat lehdillä

Auringonsäteen osuessa niihin, ne tulevat läpinäkyviksi

Irja Suhonen

tiistai 14. lokakuuta 2014

Elämän kiertokulku!

Kerros kerrokselta kuoritaan
vuosirenkaat elämän

Ensin vuodet elämää kudotaan
päivä päivältä lujaksi kasvatetaan
Sitten aletaan riisumaan
kauniitkin muistot murskataan
Kerros kerrokselta hajoaa
kunnes lopulta kaikki katoaa
Kas, multaa, tuhkaa se olikin vaan
siksi se uudestaan maahan maadutetaan
Vain hetken kestää puunkin elämä
Talvet, kesät vaihtuvat vuorostaan
ja elämä menee menojaan
Joskus uuden vesan kylkeen kasvattaa
se jatkaa kiertokulkua vuorostaan
Irja Suhonen

maanantai 6. lokakuuta 2014

Eksyä...(kirjotusharjotelmaa)

Aamu valkeni melko kirkkaana,

vain muutamat sumuharsot vielä haahuilivat pellolla kuin muistuttamassa minua viime yöstä

Haparointi yön pimeydessä oli ohi

ja siitä sydän riemuitsi

Aivan selvästi näkyivät jalanjälkeni

joita en yöllä eroittanut

Olin kulkenut harhaan, eksynyt,

nyt näin sen selvästi

Polkuni kulki enemmän tuolla oikealla

ja olipa onni että pysähdyin lepäämään,

sillä suohetteiköt olivat suurin vaarani tuolla polulla.

Eksynyt, vailla suuntaa, se minä olin nyt.

Päätin palata takaisinpäin jälkiäni,

kunnes löytäisin oikean suunnan jälleen.

Viimeisetkin yön sumuhöttöset hälvenivät ja upeat kirkkaat säteet valaisivat polkuni

Pilvet pakenivat taivaanrannan taa piiloon. Polkuni kirkastui ja jälleen näin selvästi tieni

Kuljin tietä ensimmäistä kertaa, siksi kävi näin.

Olin piittaamaton merkeistä ja luulin löytäväni ilman karttaakin tuntemattomalla polulla.

Suuri ylpeys ja tyhmyys meinasi käydä kalliiksi minulle. Olihan tämä hetkisen kestävä elo kuitenkin ainutlaatuinen,

väärillä valinnoilla voi olla surulliset seuraukset.

Onneksi kuitenkin pysähdyin ajoissa ja nyt suunnanmuutos on vielä helppo tehdä.

Vielä on muistissa eilinen polku jota kuljin

ja nyt vain reippaasti askelta toisen eteen ja takaisin sinne missä tie oli vielä tuttua minulle.

Joskus elämässäkin tekee vääriä valintoja, virhearviointeja.

Eikä syynä aina kuitenkaan ole ylpeys tai tyhmyyskään, ehkä pikemminkin ajattelemattomuus, väsyminen. Suunnanmuutoskaan ei välttämättä ole helppoa,

sillä niin helposti tottuu määrättyyn tapaan elää.

Uskon kuitenkin, että vaikeudesta huolimatta,

oikean tien, suunnan valitseminen on hyväksi ihmiselle. Päättää kulkea oikeaa tietä ja siihen tulee se salattu taivainen siunaus mukaan, voimaksi matkalle, valoksi askelille.

Irja Suhonen