Eilen kävelin kaupungilta kotiin pitemmän kautta. Satoi lumiräntää ja mieli oli yhtä apea kuin kelikin
Tuuli puhalsi ja ilma oli märkä mutta se kaikki yhdessä tuntui kuin selkeyttäisi omaa sisintä
Nautin kävelystä, pitkistä lenkeistä joissa saan olla yksin, omien ajatusteni kanssa. Silloin huokailen sydämessäni turvallisen ja rakastavan Taivaisen Isän puoleen, kannan murheeni ja ihailen luonnon yksityiskohtia
Matkalla löytyi enkeleitä, niinkuin huomaat kuvista =)
Lohduttavaa Isän lähettämiä suojelijoita! <3
Laulu löytyy tuolta Hengellisestä laulukirjasta Hlk 359
Käden alla isän rakkaan
Varjon siunatun mä sain,
Linnan vahvan, kunniakkaan,
Tuen, turvan tuskissain.
Kiitos, Isä, korpitiellä
Yksin en nyt kuljekaan.
Kanssani käy Paimen siellä,
Sylissään mä lepään vaan.
Pesä pieni pääskusellä,
Kotka lepää vuorillaan,
Paimenella helma hellä.
Siellä tyyntyä mä saan.
Paimen auttaa laupiaasti
Uupunutta päivittäin,
Nostaa, kantaa loppuun asti
Tielle jäisin .yksinäin.
Mainen onni vaihtuvainen
On kuin varjot kuutamon,
Herran armo toisenlainen,
Iankaikkinen se on.
Usko lausuu: Herran teillä
Kaikki kääntyy parhaimpaan.
Nyt jos kylvän kyyneleillä,
Kerran riemuin niittää saan.
Siunaus on seurassaan,
Siksi Herran ystävillä
Hätää nyt, ei milloinkaan.
-Irkkunen
