Tie - runotorstain runo 337

Matkalla...
Entinen siinä ihan oven takana,
tulevaisuus edessäni
Etsin, kolkutin - turhaanko?
Viimein ovi avattiin 
ja siinä se oli - uusi tie
Tulevaisuuteen..ko?
Kuin värisevä varjo 
eilinen häälyi takanani,
kohotin katseeni ylös
aurinkoa kohti
Se poisti varjot tieltäni, 
valaisi polkuni, taas näin selvästi
Uusi tie - sekoitus vanhaa tuttua
sekä uutta, tuntematonta
Arkaillen astuin sille tielle, sydämessäni kuitenkin syvä rauha
Tulevaisuus - se hymyilee männynhavujen keskellä
Kurkistelee kantojen takana
Astelee metsäpoluilla kanssani - tänäänkin
Irja Suhonen