maanantai 29. syyskuuta 2014
Tie - runotorstain runo 337
Matkalla...
Entinen siinä ihan oven takana,
tulevaisuus edessäni
Etsin, kolkutin - turhaanko?
Viimein ovi avattiin
ja siinä se oli - uusi tie
Tulevaisuuteen..ko?
Kuin värisevä varjo
eilinen häälyi takanani,
kohotin katseeni ylös
aurinkoa kohti
Se poisti varjot tieltäni,
valaisi polkuni, taas näin selvästi
Uusi tie - sekoitus vanhaa tuttua
sekä uutta, tuntematonta
Arkaillen astuin sille tielle, sydämessäni kuitenkin syvä rauha
Tulevaisuus - se hymyilee männynhavujen keskellä
Kurkistelee kantojen takana
Astelee metsäpoluilla kanssani - tänäänkin
Irja Suhonen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tuo on sydämmen tie, siltä löytyy kaikki tarvittava itselle.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKiitos unelmikko! ♡
PoistaUusia ovia avautuu, uusia teitä löytyy, kun etsii. Aika jännä tulevaisuus se, joka kurkistelee kantojen takaa :)
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiitos Saara! ♡ joo metsätytölle tulevaisuus kurkistelee kannon takana ja tuoksuu havunneulasille =)
VastaaPoista