maanantai 29. syyskuuta 2014

Tie - runotorstain runo 337


Matkalla...
Entinen siinä ihan oven takana,
tulevaisuus edessäni
Etsin, kolkutin - turhaanko?
Viimein ovi avattiin 
ja siinä se oli - uusi tie
Tulevaisuuteen..ko?
Kuin värisevä varjo 
eilinen häälyi takanani,
kohotin katseeni ylös
aurinkoa kohti
Se poisti varjot tieltäni, 
valaisi polkuni, taas näin selvästi
Uusi tie - sekoitus vanhaa tuttua
sekä uutta, tuntematonta
Arkaillen astuin sille tielle, sydämessäni kuitenkin syvä rauha
Tulevaisuus - se hymyilee männynhavujen keskellä
Kurkistelee kantojen takana
Astelee metsäpoluilla kanssani - tänäänkin
Irja Suhonen

6 kommenttia:

  1. Tuo on sydämmen tie, siltä löytyy kaikki tarvittava itselle.

    VastaaPoista
  2. Uusia ovia avautuu, uusia teitä löytyy, kun etsii. Aika jännä tulevaisuus se, joka kurkistelee kantojen takaa :)

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Saara! ♡ joo metsätytölle tulevaisuus kurkistelee kannon takana ja tuoksuu havunneulasille =)

    VastaaPoista