Seisoin siinä avoimen arkkusi ääressä
niin paljon jäi sanomatta
niin monet ilot yhdessä kokematta
tahtoisin niin herätä tästä unesta
herätä uuteen toivon aamuun
herätä rakkauteen ja puhtauteen
mutta tänään se on myöhäistä
tässä seison
enkä muuta voi
- Irkkunen
herää siis sieluni rakastamaan
herää rakkautta vannomaan
herää iloitsemaan
sillä vielä herään uuteen aamuun
vielä lintusten laulua kuulla saan
vielä aikaa on rakkaille
rakkautta vannomaan
- Irkkunen
Kirjotin vähän erilaisen heräämis runon..=)
ensin aattelin kirjoittaa luonnon heräämisestä, sillä sitä oon katsellut joka päivä, niin upeesti puut ja pienet silmut ovat alkaneet talven jälkeen elämään. Ne ovat heräänneet uuteen upeaan kevääseen taas, mutta en sittenkään tahtonut kirjoittaa runoa siitä..tai no onkohan toi mun runoni mikään runo? Pikemminkin kirjoitan yleensä aatelmia..=) no olipa mikä oli. Halusin kirjoittaa siitä miten aika joskus loppuu omien rakkaiden kohdalla, tai omalla kohdalla ja silloin kun herää siihen todellisuuteen löytää sen mitä jätti tekemättä, sanat mitkä jätti sanomatta. Tänään on vielä aikaa rakastaa, rakkautta rakkaille vannoa, tekemällä tehdä ja osoittaa. Tää runo on siis muistutus itelle..rakasta tänään..huomenna voi olla myöhäistä! ♡
