Kurkiauran kutsuhuuto!

 Kurkiauran äänen taivaalta kuulin
Se lensi takaa pilvien ja tuulten
Niin haikea, koruton kutsuhuuto
"Pois, pois syksyn alta, 
on jo päättynyt auringon valta
Syksytuulet, myrskyt nuo 
kohta, kohta jo lunta tupaan tuo
Oi tule kanssani lämpimään
Aurinkokin muutti jo etelään"

Elonkorjuun aika kun koitti
Kutsuhuuto tuo kurjet puolelleen voitti
Vatsa täynnä puhdasta viljaa
Aura kurkien suureni pikkuhiljaa
Kaarrellen joukkona peltojen päällä
Ne kutsuivat muita 
"Nyt on aika lähteä täältä, 
syksy jo puhaltaa tuulessa hiljaa, 
ei kohta löydy ruokaa, ei puhdasta viljaa. Aitat on täynnä, heinät on orrel, pelloilta löytyy vain pelkät korret"

Vaimeana enää taivaanrannassa huudon tuon kuulen, "Lämpimään, etelään, sinne oi sinne"
Irja Suhonen

Hiljainen kansa!

Hiljainen kansa äänetönnä

pellolla vartioi

Siinä ne seisoa nököttivät

Pellolla pyhäpuvuissaan

Iita ja Aatu kauniina kaikki

Puuttuu vain pellolta lypsävä Maikki

Auringon paiste, sadepilvet nuo

Ilmettä kasvoille ei kai tuo

Lumi kas ilmeensä kokonaan muuttaa

Ukko tuo pellolla iloissaan huutaa

"Oi tule tule Iita mun kanssa sotasille,

nuo pallot valkoiset, pehmeän höttöset,

eivät sua satuta jos niillä sua heitän ja lumella sut kokonaan peitän"

Lumi kaiken muutti

Äänettömän muuksi

Pakkaspäivä pellolla

Aurinko kellona

Sotasilla kerran

Kanssa pakkasherran

Äänetön kansa riemusta huusi

"Hei mä oon aivan kuin uusi"

Irja Suhonen

Poutapilvet

Poutapilvet sadekuurojen keskellä

Untuvan pehmeinä ne vangitsivat katseeni

Kuin valkoinen rauhan kyyhky se

ilmoitti läsnäolostaan

Satoi, kun kohtasin auringon säteen
Se kurkisti pilvien lomasta

Kirkkaana säteenä hymyili pisaroiden keskellä

Ja ilo virtasi sydämeeni

Sade taukosi ja raikas tuulenvire kuivatti maiseman

Irja Suhonen

Tässäkö se oli?

Elämän puutarhan vihreät hedelmät pysyvät raakileina

Odotin että syksy olisi riisunut tarpeettoman pois,
mutta sirpaleiden keskellä on vaikea kasvaa valmiiksi
Sato on kypsää, mainokset huutavat  
ja minä, minä itken kadonnutta elämää
Jaloissa viiltävä tuska vuotavista haavoista,
sydämessä ainainen kipu muistuttamassa elämän keväästä ja silti jatkan eteenpäin
Raahaudun kuin tuomittu viimeiselle aterialle
Tässäkö se oli?
Irkkunen

Iltapilvet! ♡

Aurinko kultasi iltataivaan
Piiirsi pilvet pintaan sen

 Väritti väreillä taivaan ja maan

Unilauluja jo metsäkin kävi laulamaan

Tuoksu illan kauneuden täytti koko maan
Hyvää yötä taivas
Hyvää yötä maa
Nuku, nuku unta rauhaisaa! ♡

Sydämellistä! ♡

Eilen iltalenkillä löytyi pari sydän lammikkoa 

Ja eikös nää ookkin ketunleipiä?

Metsätie kukkii sydämiä =) 

Taivaskin oli sydämellä, tuuli vaan kerkes ennen =)

Havun neulasten keskelläkin kukkii kivinen sydän! ♡

Metsätie!

Kuljin sitä metsätietä jälleen
Myrskytuuli oli kaatanut useita runkoja tielle ja kulku oli hankalampaa kuin ennen. Päätin etten anna periksi vaan kapuan runko kerrallaan eteenpäin, joten eikun eteenpäin vaan sanoi mummo lumessa. 

Kahlattuani tieni puuviidakon läpi, tulin peltoaukeamalle jonka toisella reunalla juoksi upea puro lehvikön läpi. 

Lintusten upea konsertti saatteli matkaani, aurinko paistoi kuumasti eikä tuulen virettäkään tuntunut.
Olin matkalla kaupunkiin jalkapatikassa. Tapani kävellä pitkiäkin matkoja juontuu jo ihan lapsuudesta. Metsä tuoksuineen ja äänineen on niin rauhoittava, kuin äiti tuudittaisi lastaan. Joskus kun sydämessäni myllertävät myrskyt, kävelen metsään, siellä rauhaton sydän saa levon ja myrskyt jäävät metsän katveeseen piiloon. 

Eikös näytäkkin metsä kauniilta? Orvokit tuoksuvat ja lintusten sirkutus saattelee matkaa. Talvella maisema muuttuu eri näköiseksi, mutta aina se on yhtä kaunis ja rauhallinen, rauhoittaa mielen! 

Aamuruskon siivin!

Aamuruskon siivin tulen luoksesi

Yöllä jo nostan katseeni puoleesi
Sydämeni jano saa minut etsimään sinua
Olet valoni pimeässä
Varjoni auringossa
Toivon lähteeni ahdingossa
Myrskyissä olet lähteeni, se rauha joka tyynnyttää tuimimmatkin aallot
Sinussa minulta ei mitään puutu

Kuin hiljainen tuulen hyminä, kuulen askeltesi kahinan puiden latvoissa

Varjona pilvet heijastuvat tyynen veden pintaan
Kaikessa löydän sinun jälkesi Luojani

Sinä, minun lähteeni

Sinä, minun Herrani ja Jumalani
Sinussa minulta ei mitään puutu
Irja Suhonen

Tuohivirsut!

Teen, teen tuohivirsut teen
Kuorin koivun kesäisen
Se taipuu varmaan mun kätehen
Viisaasti säästellen ompelen ne
Ja niillä sit ylpeenä kävelen

Virsut varmaan aikaan saan kunhan täs alan touhuamaan

Ensin kerään voimani ja sitten suunnittelen tarkasti

Piirrän pintaan aan ja öön 

Männikköön eihän tää nyt vaan mee?

Vai pitäskö sittenkin liimalla tuohet yhteen liimata? 

Voi anna ja eikka tää ei ollutkaan niin helppo keikka

Taidan sittenkin haaveissa vaan virsut kauniit rakentaa! =)

Niin siinä sit kävi..sai koivu jäädä kauniina kasvamaan, tuohet kauniit pinnassaan! =)

Irja Suhonen

Yö syliinsä pilvet sulkee!

Ilta pilvien taa jo peitti päivän
Aurinko vielä viimeiset säteet heitti kehiin
Kultasi pilvet kultaisiksi
Kaunisti taivaan kauniiksi
Mustaksi lopulta piirsi taivaan
Värillä tummalla väritti

Järvet jo hiljeni illan tullen
Tyyneksi tyyntyi kaikki veet
Pilvet taivaanrannan taa piiloon kulki
Yö ne kaikki syliinsä sulki

Nukkuu jo taivas, nukkuu kaikki maa
Siivet enkelin suojan tarjoaa ♡

-Irja Suhonen

'Tarina'... keväisistä mustikankukista!

Kevät etenee vauhdilla
Metsässä mustikka kukkii jo ja luulenpa että on jo tainnut tehdä pikkuisia mustikan alkujakin..ainakin toivon niin =)

Aikansa on kaikella..mustikallakin
Keväällä se kukkii ja pikkuhiljaa hedelmä kasvaa, 

kunnes kesän aurinko kypsyttää sen mehevän pulleaksi ja siniseksi. 

Makeaksi syödä sellaisenaan. Yksi pelko on mustikankukallakin keväisin...hallaneito

On pelko suuri keväisin, pienellä mustikan kukalla

Valkoinen ja pitsinen kaunotar - hallaneito hyytävä

Se tahtoisi niin koristaa pitsillä pikkuiset kukat

Sen mielestä vain valkoinen, voi tehdä kukasta kaunoisen

Pureva pikkuinen yöpakkanen, yhdessä kanssa hallaneitosen

Päättivät kukat lannistaa, huurteella hienoisella kaunistaaPakkanen yöllä pikkuisen puraisi, hallaneito kukat kauniisti koristi

Kaunista on taide hallaneitosen, mutta voi ja oih - mustikat se kokonaan tuhosi :(- Irja Suhonen 

Nyt on kovin kylmää meillä Suomessa, 

toivotaan etteivät pakkaspoika ja hallaneito tee hyisiä temppujaan =)

Pirteetä uutta päivää! ♡

Illan kauneus metsässä!

Herkät mustikan varvut kurottelevat oksiaan ja aurinko kultaa illan maiseman

Arasti, kuin lupaa kysellen ne olivat nostaneet hennot nuput talven muokkaamasta maasta

Kevät koitti sittenkin

Lintujen sirkutus ja auringon suloinen lämpö kasvatti pikkuiset lehdet oksiin

Siinä ne nyt nauttivat illan viimeisistä säteistä, odottavat yön kosteutta lehdilleen

Ilta saapuu ja lintusten äänikin vaikenee

Auringon viimeisten säteiden kultaama maisema

ja sitten jo yö kurkistaa tuolta olan takaa

Jäähyväiset päivälle ja tervetulotoivotus yölle

Serenaadina tähtien tuike, 

kuin hiljainen hyräily yössä

- Irja Suhonen

 

Lemmikki niin kaunoinen..

Niin herkät taivaansiniset kukat

Miten kauniisti Luoja tekikään kaiken

Pienintä yksityskohtaa myöden! ♡

Ukko, pakka ja suloinen akka!

Kulkipa tiellä ukko ja akka

Kädessään avaamaton korttipakka
Tulipa tielle ystävä hyvä
Taispa olla silloin juuri pyhä
Kulkivat yhdessä kotvasen verran
Hiljaisuus riitti juuri tuokion verran
Katseli kysellen ystävä pakkaa
Ukkoa sekä tietty tuota ukon akkaa
Vaiti ei ollut ystävä hyvä
Ei vaikka oli hiljainen pyhä
"Miksipä, miksi kuljetat pakkaa?
Kun seurana sulla on suloinen akka"
Vastasi ukko murahduksen kera

"Muutenpa, muuten kuljen mä vaan 
Kädessä pakka, kainalossa akka ja jos vielä kyselet niin kivellä sua nakkaan"

Siihenpä loppuivat kyselyt ystävän hyvän

Ja tuli jo ilta tuon hiljaisen pyhän

Istuivan edessä lämpöisen takan

Ukko ja pakka, kainalossa tuo suloinen akka

Irja Suhonen

Sydänkivi!

Vuosia olen kävellyt tämän ison kiven ohi ja vasta tänään silmäni näkivät, että sehän on sydänkivi =)

Joku oli väreillä sutannut pinnan sen, mutta vieläkin se on kuvaamisen arvoinen

Sydämen muotoinen kivi

Meidän kalliometsässä

Olikohan lähiön rakentajamiehet tehneet siitä sydämen muotoisen?

Muistoksi jonkun menneen rakkauden?

Vai aika jo alkujaan muodosti sen? Alla paahteisen maankuoren - tiedä sitä en

Vain arvailla, ajatella, kyselläkkin voin

Mut tokkopa tuuli mulle vastauksen tuo

Irja Suhonen

Kiviä matkalta! =)

Kävelin taas kerran pitkää lenkkiä koirusten kanssa ja tien viereltä löysin tälläset upeet kivet. Olihan niistä tietty otettava kuva. Eivätkös ookkin upeita?

Tässä kiviä viime vuoden Norjan matkalta, Luostolta omin käsin kaivettuja ametisteja ja vähän simpukan kuoria Espanjasta

Ja tää upee kivi on tuolta Inarin lähistöltä

Nämä upeet kivet löytyvät kesän lapin/norjan matkalta, löytyi pari simpukkaakin =)

Ja nää kivet löytyivät Kihniön Nerkoo järvestä, sinne ne jäivät ihastuttamaan muitakin uimareita =)

Enkös löytänytkin upeen sammalsydämen kallion päältä? =)

Ja tässä vielä toinenkin =)

Kuu - oikea superkuu!!

Kuun kuiskaus kuumassa kesäillassa, huumasi minut

Se leperteli suudellen otsaani

Kuiskaili salaisuuksia uusista kesistä kuumine aurinkoisine iltoineen

Se kertoili tarinoita menneistä kuutamoilloista

Niistä kuunsilloista ja niin upean lämpimistä illoista

Järven rannoista tyvenine vesineen

Kertoi se itkuiitoistakin

Rantojen itkijänaisista, 

jotka muistelivat miten meri vei rakkaan

Superkuu..

Sillä nimellä sitä nyt kutsuttiin

Saiko se aikaan kaiken sen pahan?

Vai oliko osuus ahneus rahaan?

Kuu kuumottaa otsalla

Unet karkoittaa yöllä

Saa vedet kuohumaan ylitse äyräiden

Saako se aikaan rakkauden?

Lämpimän tunteen sydämeen?

Laittaako se linnut laulamaan?

Vaiko itkijänaiset itkemään?

Kuu - oikea superkuu

Mikä on tarina kaiken sen?

Voiko pieni ihminen löytää tarkoituksen?

Etsii, etsii, soisi löytävänsä

Kysellen, kulkien, tuumaillen

Ylöspäin apua huutaen

Kuu - oikea superkuu

Voiko se olla jokin muu?

Pyöreä pallo juustoinen?

Kuorrutetun suklaan makuinen?

Hiiriä rannoilla odottaen - oi melkein jo maistan sen 

Makoisa suuri superkuu

Luulenpa ettei se ole mikään muu

Irja Suhonen

Sinikello niityllä! ♡

Tehtiin koirusten kanssa pitkä aamulenkki. Valkoinen murunen on tytön koirus ja tuo toffeen värinen meidän Romi. Tänään oli viileämpi aamu niin koiruksetkin jaksoivat hyvin.

Kielon hedelmää vihreää, 
päällä pitsilakki suloinen
Niin kaunis on, metsästä löysin sen

Sinikello niityllä, 
soitti kaunista sävelmää. 
Yksinään se kukoistaa, 
kuumuus on tainnut muut kuivattaa

Entäs tämä kaunotar tässä?
Polun varrella se kukoista, 
en tunnista sitä ensinkään

Päivänkakkara on niin kaunotar

Terälehdet valkoiset, keskellä on keltaista

Sen erottaa helposti vihreellä niityllä

Tää kasvaa melkein kaikkialla

Ojanpientareella, kuivallakin aukealla

Eiks vaan ookki nätti? =)

Entäs tää sit tässä?

Mä en oo kukkien tuntemises olenkaan ässä

Mut katsoa voi aina netistä tai kysyä kaverilta täältä tai otavan värikasviosta niinkuin minä nyt tein =)

Eli tää on kai ojakärsämö =) siankärsämö on se jossa on pienempiä kukkia =)

Tässäpä taas hetkeksi, nyt on ruokatauon paikka moikka! ♡