_wm.jpg)
Se lensi takaa pilvien ja tuulten
Niin haikea, koruton kutsuhuuto
"Pois, pois syksyn alta,
on jo päättynyt auringon valta
Syksytuulet, myrskyt nuo
kohta, kohta jo lunta tupaan tuo
Oi tule kanssani lämpimään
Aurinkokin muutti jo etelään"
Elonkorjuun aika kun koitti
Kutsuhuuto tuo kurjet puolelleen voitti
Vatsa täynnä puhdasta viljaa
Aura kurkien suureni pikkuhiljaa
Kaarrellen joukkona peltojen päällä
Ne kutsuivat muita
"Nyt on aika lähteä täältä,
syksy jo puhaltaa tuulessa hiljaa,
ei kohta löydy ruokaa, ei puhdasta viljaa. Aitat on täynnä, heinät on orrel, pelloilta löytyy vain pelkät korret"
Vaimeana enää taivaanrannassa huudon tuon kuulen, "Lämpimään, etelään, sinne oi sinne"
Irja Suhonen
_wm.jpg)
Kaihoisa, mutta toiveukas runo. Vielä on muutama perhe pelloilla, mutta pari kurkiauraa aika suurtakin olen jo nähnyt. Niin ne lähtevät, mutta palaavat, jos ei kaikki niin aina jokunen tutuille soille.
VastaaPoistaSyksyn tulo jotenkin tuo haikeutta mieleen. Taas on yksi kesä mennyt ja uusi ihana syksy väreineen ja maatuvien lehtien tuoksuinèen edessä! ♡
PoistaKurkiaura on niin vaikuttava näky, että siinä alkaa runosuoni pulputa.
VastaaPoistaSaara niin on..niin haikea hyvästijättö kesälle, tervetulotoivotus syksylle! ♡
Poista