Metsätie!

Kuljin sitä metsätietä jälleen
Myrskytuuli oli kaatanut useita runkoja tielle ja kulku oli hankalampaa kuin ennen. Päätin etten anna periksi vaan kapuan runko kerrallaan eteenpäin, joten eikun eteenpäin vaan sanoi mummo lumessa. 

Kahlattuani tieni puuviidakon läpi, tulin peltoaukeamalle jonka toisella reunalla juoksi upea puro lehvikön läpi. 

Lintusten upea konsertti saatteli matkaani, aurinko paistoi kuumasti eikä tuulen virettäkään tuntunut.
Olin matkalla kaupunkiin jalkapatikassa. Tapani kävellä pitkiäkin matkoja juontuu jo ihan lapsuudesta. Metsä tuoksuineen ja äänineen on niin rauhoittava, kuin äiti tuudittaisi lastaan. Joskus kun sydämessäni myllertävät myrskyt, kävelen metsään, siellä rauhaton sydän saa levon ja myrskyt jäävät metsän katveeseen piiloon. 

Eikös näytäkkin metsä kauniilta? Orvokit tuoksuvat ja lintusten sirkutus saattelee matkaa. Talvella maisema muuttuu eri näköiseksi, mutta aina se on yhtä kaunis ja rauhallinen, rauhoittaa mielen!