Katson kasvojasi siinä ikkunan takana
Olet mietteissäsi,
käsi poskella silmät alas luotuina
Välillä vilkaiset ikkunasta ulos kuin odottaen
Tiesit taas
että olisin tänään tulossa,
vaikken siitä ilmoittanut mitenkään edeltäkäsin
Ryppyiset, väsyneet, elämää nähneet kasvot
Surullisuus näkyy silmistäsi
ja
huulien juonteista
Niin monet surut kävit elämässäsi lävitse,
ne piirsivät karttansa kasvojesi ihoon
Niin monet itkut varmasti itkit salaa
siksi
suru jäi silmiisi asumaan
Tänään ikkunasi takana ei näy enää ketään
Luon katseeni ylös,
pilviin asti
Ehkä vielä tapaamme?
Ehkä kyyneleesi kuivattiin?
Ehkä suru kasvoiltasi iloksi vaihdettiin?
Ehkä odotat minua siellä, ikkunasi edessä istuen?
Ehkä.......?
Irja Suhonen
