Muistojen ikkuna!

Katson kasvojasi siinä ikkunan takana

Olet mietteissäsi, 

käsi poskella silmät alas luotuina 

Välillä vilkaiset ikkunasta ulos kuin odottaen

Tiesit taas 

että olisin tänään tulossa,

vaikken siitä ilmoittanut mitenkään edeltäkäsin

Ryppyiset, väsyneet, elämää nähneet kasvot

Surullisuus näkyy silmistäsi 

ja 

huulien juonteista

Niin monet surut kävit elämässäsi lävitse, 

ne piirsivät karttansa kasvojesi ihoon

Niin monet itkut varmasti itkit salaa

siksi 

suru jäi silmiisi asumaan

Tänään ikkunasi takana ei näy enää ketään

Luon katseeni ylös, 

pilviin asti

Ehkä vielä tapaamme?

Ehkä kyyneleesi kuivattiin?

Ehkä suru kasvoiltasi iloksi vaihdettiin?

Ehkä odotat minua siellä, ikkunasi edessä istuen?

Ehkä.......?

Irja Suhonen