perjantai 22. elokuuta 2014

Aamuruskon siivin!

Aamuruskon siivin tulen luoksesi
Yöllä jo nostan katseeni puoleesi
Sydämeni jano saa minut etsimään sinua
Olet valoni pimeässä
Varjoni auringossa
Toivon lähteeni ahdingossa
Myrskyissä olet lähteeni, se rauha joka tyynnyttää tuimimmatkin aallot
Sinussa minulta ei mitään puutu

Kuin hiljainen tuulen hyminä, kuulen askeltesi kahinan puiden latvoissa
Varjona pilvet heijastuvat tyynen veden pintaan
Kaikessa löydän sinun jälkesi Luojani
Sinä, minun lähteeni
Sinä, minun Herrani ja Jumalani
Sinussa minulta ei mitään puutu
Irja Suhonen

2 kommenttia:

  1. Ihania taivaita, taidat asua veden äärellä. Luin taas moneen kertaan runoasi metsästä. Tuollaisia polkuja on ilo tallata ja luonto on ehtymätön ilon ja ihmeiden aihe. Luoja antaa mahdollisuuden katsoa ja aistit huomata kättensä jälkiä. Monesti sitä huomioi kaikkea turhaa. Luonto on ilmainen kaikille, ei pääsylippua eikä pukupakkoa, ei aikarajaa, kaikki avointa kokemuksille. Niin se on, jospa moni sen ymmärtäisi. Iloa ja valoa päivääsi. Yöllä satoi rankasti, nyt paistaa. Koiran aamulenkin jälkeen metsään.

    VastaaPoista
  2. Kiitos unelmikko! Kuvat on kesän reissuilta, ensimmäinen ja toinenkin kuva ovat Valasrannan leirintäalueelta. Aamuyöllä klo 4 heräsin upeaan aamuaurinkoon, kaikkialla oli hiljaista, järvi tyyni ja näin upea auringon nousu! Ei voinut olla heräämättä ja kuvaamatta =) asun metsän vierellä ja tykkään valtavasti kävellä metsässä! Ihana rakas metsä..niin mahtava!! ♡

    VastaaPoista