Käden alla..

Eilen kävelin kaupungilta kotiin pitemmän kautta. Satoi lumiräntää ja mieli oli yhtä apea kuin kelikin
Tuuli puhalsi ja ilma oli märkä mutta se kaikki yhdessä tuntui kuin selkeyttäisi omaa sisintä 

Nautin kävelystä, pitkistä lenkeistä joissa saan olla yksin, omien ajatusteni kanssa. Silloin huokailen sydämessäni turvallisen ja rakastavan Taivaisen Isän puoleen, kannan murheeni ja ihailen luonnon yksityiskohtia 
Matkalla löytyi enkeleitä, niinkuin huomaat kuvista =) 
Lohduttavaa Isän lähettämiä suojelijoita! <3

Laulu löytyy tuolta Hengellisestä laulukirjasta Hlk 359

Käden alla isän rakkaan 

Varjon siunatun mä sain,

Linnan vahvan, kunniakkaan, 

Tuen, turvan tuskissain.

Kiitos, Isä, korpitiellä 

Yksin en nyt kuljekaan.

Kanssani käy Paimen siellä, 

Sylissään mä lepään vaan.

Pesä pieni pääskusellä, 

Kotka lepää vuorillaan,

Paimenella helma hellä. 

Siellä tyyntyä mä saan.

Paimen auttaa laupiaasti 

Uupunutta päivittäin,           

Nostaa, kantaa loppuun asti  

Tielle jäisin .yksinäin. 

Mainen onni vaihtuvainen 

On kuin varjot kuutamon,

Herran armo toisenlainen, 

Iankaikkinen se on.

Usko lausuu: Herran teillä 

Kaikki kääntyy parhaimpaan.

Nyt jos kylvän kyyneleillä, 

Kerran riemuin niittää saan.

Pilvilläkin pimeimmillä 

Siunaus on seurassaan,

Siksi Herran ystävillä 

Hätää nyt, ei milloinkaan.

Siunaus päivääsi!
-Irkkunen