Eksyä...(kirjotusharjotelmaa)

Aamu valkeni melko kirkkaana, 

vain muutamat sumuharsot vielä haahuilivat pellolla kuin muistuttamassa minua viime yöstä

Haparointi yön pimeydessä oli ohi 

ja siitä sydän riemuitsi

Aivan selvästi näkyivät jalanjälkeni 

joita en yöllä eroittanut

Olin kulkenut harhaan, eksynyt, 

nyt näin sen selvästi

Polkuni kulki enemmän tuolla oikealla 

ja olipa onni että pysähdyin lepäämään, 

sillä suohetteiköt olivat suurin vaarani tuolla polulla. 

Eksynyt, vailla suuntaa, se minä olin nyt. 

Päätin palata takaisinpäin jälkiäni, 

kunnes löytäisin oikean suunnan jälleen.

Viimeisetkin yön sumuhöttöset hälvenivät ja upeat kirkkaat säteet valaisivat polkuni

Pilvet pakenivat taivaanrannan taa piiloon. Polkuni kirkastui ja jälleen näin selvästi tieni

Kuljin tietä ensimmäistä kertaa, siksi kävi näin. 

Olin piittaamaton merkeistä ja luulin löytäväni ilman karttaakin tuntemattomalla polulla. 

Suuri ylpeys ja tyhmyys meinasi käydä kalliiksi minulle. Olihan tämä hetkisen kestävä elo kuitenkin ainutlaatuinen, 

väärillä valinnoilla voi olla surulliset seuraukset. 

Onneksi kuitenkin pysähdyin ajoissa ja nyt suunnanmuutos on vielä helppo tehdä. 

Vielä on muistissa eilinen polku jota kuljin 

ja nyt vain reippaasti askelta toisen eteen ja takaisin sinne missä tie oli vielä tuttua minulle.

Joskus elämässäkin tekee vääriä valintoja, virhearviointeja. 

Eikä syynä aina kuitenkaan ole ylpeys tai tyhmyyskään, ehkä pikemminkin ajattelemattomuus, väsyminen. Suunnanmuutoskaan ei välttämättä ole helppoa, 

sillä niin helposti tottuu määrättyyn tapaan elää. 

Uskon kuitenkin, että vaikeudesta huolimatta, 

oikean tien, suunnan valitseminen on hyväksi ihmiselle. Päättää kulkea oikeaa tietä ja siihen tulee se salattu taivainen siunaus mukaan, voimaksi matkalle, valoksi askelille.

Irja Suhonen