-1-1_wm.jpg)
Suruharsot...pimeys peittääkö piiloonsa?
Läpinäkyvä valossa
Pimeässä piilossa
Kuin menninkäinen ja päivänsäde
Toinen pimeyttä rakastaa
Toisenkin sydäntä joskus pakastaa
Kesäauringon kirkas valo paljastaa suruharsotkin
Syksy voi heittää päälle pitsiseitit
Lumi kätkeä pehmeän peittonsa alle piiloon
Kun kevätaurinko saapuu säteineen
Tunkee lävitse kaikkien suruharsojen - paljastaa ne läpinäkyviksi
Silloin harsot häviävät, niinkuin aamun usvat päivänsäteitten alta
Kimeltävät kuin kastepisarat lehdillä
Auringonsäteen osuessa niihin, ne tulevat läpinäkyviksi
Irja Suhonen
Hieno kuva ja runo Irkkunen, tykkään!
VastaaPoistaPs: viime viikkoiseen runotorstai haasteeseen voi vielä osallistua
Kiitos kovasti Ari! ♡
PoistaTäytyykin vielä laittaa runo viime viikkoseen kiitti infosta!
Hieno runo. Kuva on kaunis.
VastaaPoistaKiitos kovasti Arleena! ♡
PoistaKuva ja runo täydentävät mukavasti toisiaan, tuovat yhdessä uusia mielleyhtymiä. Runossa herkkyyttä.
VastaaPoistaKiitos V.V ♡ ... sait mut lukemaan runoni uudestaan =)
VastaaPoistaOnko sulla numerovahvistus kommentoinnissa, hukkasin kommenttini vai menikö jonnekin muualle.
VastaaPoistaUnelmikko ei tässä oo numerovahvistusta, kommenttisi on tainnut mennä bittitaivaaseen?
PoistaKoitan tällä tavalla, bloggerin blogini on salasanasuojauksen takana, joten se heittää aina mut sinne kun yritän kommentoida, kirjauduin ulos sieltä, nyt kokeilen näin.
VastaaPoistaNyt se tuli edellinen perille, mutta pyysi taas numerovahvistusta, etten oo robotti Ihanan helmikkäsydämmen oot löytänyt ja sinetöinyt sen herkillä sanoillasi. Upea ,aito helmisydän.
VastaaPoistaKiitos kovasti unelmikko ♡
PoistaLäpinäkyvä sydänkoru on laskettu ruohon ylle, kuin jäähyväisseppele. Läpinäkyvää on sadepisaran ja ruohonkorren rakkaus. Kaunista!
VastaaPoistaKiitos kovasti mehtäsielu ♡
Poista