runotorstai 340 Arin upeasta kuvasta Irkkusen runo =)

Se oli se viimeisin lehti sinä syksynä. Hiljaa leijaillen se irtosi puusta keskelle tietä. Olisi se voinut valita viimeiseksi leposijakseen jonkun muunkin kuin kylmän ja karun tien. Tarkkaan suunniteltuaan se tiesi että tämä oli juuri se oikea paikka

Se iloitsi lämmöstä joka hohkaili auringon lämmittämästä metsäpolusta. Harmaan musta tie sai värikkään lehden näyttämään entistäkin kauniimmalta

Se oli saanut kasvaa hyvässä puussa. Iloita päivän paisteesta, vesipisaroiden tanssista lehdellään, kuutamoöistä ja elokuun pimeistä lämpimistä illoista. Tänä aamuna se oli saanut olla mukana tuulen tanssissa. Kevyesti kuin keiju se oli lentänyt tähän, kuin olisi sovittu tapaaminen juuri tässä. Ja niinhän se olikin, auringonsädettä se odotteli. Katsos kun säde ja lehti tapaavat, voi sattua kummia. Salaisuuden verho voi avautua ja näkymätön tulee näkyväksi. Todellisuus muuttuu saduksi ja satu todellisuudeksi

Pilviverhojen takaa kuului trumpetin kova törähdys ja silloin se tapahtui. Säde astui esiin, puettuna pitkään kultaiseen viittaansa. Se viittoili tietä puhtaaksi pilvistä jotta upea viitta ulottuisi maassa makaavaan lehteen asti. Sen hymy valaisi pilvisen syksyaamun ja lehti riemuitsi Säteen hymystä. Tätä hän oli odottanut, siksi oli halunnut valita parhaimman paikan kohtaamiselle. Lämmin metsätie, lehti siinä tiellä ypöyksin mutta ei suinkaan yksinäisenä. Iloisena ja riemukkaana sillä kesän kuluessa Säde ja vaahteranlehti olivat tavanneet usein. 

Lehti sai kasvaa Säteen lämpöisen katseen alla, pienestä silmusta täyteen lehteen asti. Ja nyt, juuri tällä hetkellä oli se viimeisin kohtaaminen. Lehti puettuna parhaimpiinsa ja Säde kultainen viitta yllään, oi olisinpa ollut kohtaamisessa mukana. Säde helli vaahteranlehteä lämmöllään, yön kylmyys poistui lehden kehosta ja viimeinen henkäys vielä, sitten he olivat yhtä. Lehden kuivunut "ranka" jäljellä enää tiellä ja "henki" Säteen kanssa jakamassa lämpöä ympärilleen. Mikä ihana loppu, joka oli kuitenkin alku kaikelle uudelle. Se peittyi ensin syksyn huurteen alle sitten talven lumipeitteisiin, kevät sen herätti uudelleen. Uutena pikkuisena silmuna se ilmestyi pihan vaahterapuussa ja iloitsi päivänsäteestä. Sen pituinen se =) ♡

Irkkunen ♡