Syksyä!

Tälläsen kirjotuksen tein täs syksyn aikana 

ja oli jäänyt vain luonnosasteelle

Laitan sen nyt jakoon jottei ihan jää talven alle roikkumaan =)

 Syksy peitti polut ja metsän

Tanssi syystanssia keltaisilla lehdillä

Helisti aamun huurteisia haavanlehtiä 
Ne soivat tuhansien kymbaalien lailla metsäpolun reunalla

Puhalsi puhtaaksi haavat ja koivut, 

tammi vielä piti pintansa kylmän keskellä.

Rottia häntineen... =)

Siellä ne roikkuvat kuivumassa

sinun evääsi talvea varten
Rottia häntineen

karvoineen kaikkineen

Soppaa niistä sitten teet liemineen

Sekaan heität naurista ja peltokortta

Sammakoita koipineen

Hämähäkkiä seittineen

Ikkunan takana kurkistelen eväitäsi
siinä ne kuivuvat,
näyttävät makoisilta
Aamukaste pinnassaan ne ovat suurinta herkkua

Uudestaan pyyhin ikkunalasin puhtaaksi
Huurustuu se kun niin tiiviisti katselen touhujasi
Odotat jo talvea, tiedän sen
Joulua
Silloin saa syödä rottia häntineen
Tehdä makoisaa soppaa seittineen
Kuono kiinni ikkunassa myös koirukseni katsoo touhujasi
ja taas on lasi täynnä huurua,
pikkuisia kuononjälkiä joka puolella

Sinne jätän sinut touhuinesi
Tulisipa jo kuiva pakkaskeli jotta evääsi kuivuvat ennen lunta
Irja Suhonen

Muistojen ikkuna!

Katson kasvojasi siinä ikkunan takana

Olet mietteissäsi, 

käsi poskella silmät alas luotuina 

Välillä vilkaiset ikkunasta ulos kuin odottaen

Tiesit taas 

että olisin tänään tulossa,

vaikken siitä ilmoittanut mitenkään edeltäkäsin

Ryppyiset, väsyneet, elämää nähneet kasvot

Surullisuus näkyy silmistäsi 

ja 

huulien juonteista

Niin monet surut kävit elämässäsi lävitse, 

ne piirsivät karttansa kasvojesi ihoon

Niin monet itkut varmasti itkit salaa

siksi 

suru jäi silmiisi asumaan

Tänään ikkunasi takana ei näy enää ketään

Luon katseeni ylös, 

pilviin asti

Ehkä vielä tapaamme?

Ehkä kyyneleesi kuivattiin?

Ehkä suru kasvoiltasi iloksi vaihdettiin?

Ehkä odotat minua siellä, ikkunasi edessä istuen?

Ehkä.......?

Irja Suhonen

Minä uskon! ♡

Minä uskon!

Minä uskon tulevaisuuteen ja toivoon

Minä uskon hyvyyden kaikkinaiseen voittoon

Minä uskon uuteen aamuun ja siihen valoisaan aamunkoittoon

Minä uskon...ja miksipä en uskoisi

Olen sen nähnyt ja kuullut

Päivä kantaa painot harteillaan

Yö kuiskaa hiljaa "turvassa olla saat"

Minä uskon - vieläkin uskon ja tiedän

Vielä uusi aamu yön varjot poistaa

Vielä valo päivän valaisee ja kuiskaa hiljaa

 "turvassa olla saat, Isä kantaa lasta harteillaan" 

18.12-2013

Irja Suhonen

Kirjoitin tämän runon viime joulukuussa, tänään se jotenkin puhutteli sydäntäni ja siksi sen tähän nyt jaan tässä..

"olen sen nähnyt ja kuullut, päivä kantaa painot harteillaan, yö kuiskaa hiljaa "turvassa olla saat" ..

"vielä valo päivän valaisee ja kuiskaa hiljaa "turvassa olla saat, Isä kantaa lasta harteillaan!"

Tänäänkin Isä kantaa lasta harteillaan!! Mikä turvallinen ihana osa, mikä ihana paikka!!

Isän harteilla turvassa! ♡

Valkoista liikettä..(runo ja valokuvatorstai)

...ja

sinä päivä 

maailma valostui

Taivas maalasi syksyn talveksi

Valkoista liikettä

ylhäältä alas

ja hetkessä päivä piteni

hiutaleitten verran

Suloinen liike 

valosti maailmani! ♡

Tässä hiutaleitten liikkeen tulos =)

Irkkunen ♡

Huurretta ja lunta! ♡

Syksy pukee metsän kauniiksi..

Pihlaja pudotti lehtensä syksypolulle..

Aamukosteus lehtien pinnalla kertoo viestiä syksystä..

Huurretta heinikossa

Tänään hiutaloi puhdasta valkoista lunta =)

Koristi kuivuneet syksylehdet lumella

Maalasi maiseman valkeaksi

Talvi taikoi metsään satumaisemaa! ♡

Liikettä nämäkin..=)

Tuokiokuvia aamulenkiltä!

Aamulenkin kuvasatoa...

Hetki elämän,

hetken kestävän! 

♡ 

Ohikiitävä hetki!

Aamulenkkiä syksymetsässä! ♡

Aamulenkkiä metsän keskellä..

Sammalväen keskellä, 

löytyy jotain elämää

Koti kaunis kutsuva

sammalvuode pehmeä

Kurkotus ja kurkistus

aavistus ja kuiskaus

Kaikkeen vastaa hiljaisuus

Metsän rauha vapaus

Asuipa täällä kerran yks muuli

Pieni kansa ääneltään kuin suuri myrskytuuli

Rakensivat kantoa nakertaen vaan

Lauloivat lauluja riemu rinnassaan

Kulkivat poikki metsän ja maan

Soittivat säveltä ihan innoissaan

Tuulikin soiton tuon kaunoisen kuuli

Sammaleitten soitoksi tuuli sitä luuli

Upeita sammaleita ja "teletapeissa" pisarat kaunistuksena =)

Peltotien reunalta löysin upeat kuivuneet kukat, kauniita vieläkin ja kun talvi lumineen jäänyt on taa kukat nää uudessa loistossa kukoistaa! ♡

Olennainen..

Olennaista ei ole matkan pituus 
vaan sen laatu

Olennaista on elää jokainen hetki 
niinkuin
se olisi viimeinen

Olennaisinta kaikessa on se, 
että
olet onnellinen, 
että 
Jumalan rauha on todellisuutta

Olennaisin....
Se mitä sitten teetkin, 
missä sitten kuljetkin
oletko rikas, köyhä
pappi tai lukkari
kuljetko tietä, metsäpolkua tai
valtatietä
Ne eivät kerro sinusta kuin ulkonaisen, 
se unohtaa sen mikä on olennaisinta
Köyhäkin voi olla rikas, 
rikas köyhä
Todellista rikkautta, 
sitä kaikista olennaisinta
sitä
et voi ostaa etkä myydä
Se ei löydy kuninkaitten
aarrekammioista
Ja kuitenkin...
sen arvo on mittaamaton
kallis kuin kallein helmi
mutta silti..
saat sen ilmaiseksi
rahatta
lahjaksi
armosta
Sillä armosta Isä lähetti poikansa
Armosta hän sinua/minua 
rakasti
Se on olennaisinta...

Hengittää sisään ja ulos - se on
olennaista elämässä

Olennainen seisoi ovellani 
Kutsui ulos metsäpoluille
Asteli kanssani sadesäällä 
kertoi että 
auringonsäde on yhdyssana
ja 
jos se kirjoitetaan erikseen
ei se ole 
kieliopillisesti väärin
Se opasti minut elämään
auringosta käsin
Muistutti että
Jumalan luota löytyy se mitä
sydän etsii
Kaikki muu häviää 
ja katoaa kerran...
Irja Suhonen

Valokuvainspis Kulma 343

Kulmia näissäkin..

 Jäistä kulmikkuutta lammikon taideteoksessa...

 Lapin kelottunut kanto, kaunista kulmikkuutta

Kulmat jos suoristais,
tämän kauneus häviäis

Aidoista ja aidan seipäistä puhutaan
Kulmat nämä suoriksi kun puretaan, jääkö jälkeen silloin yhtään mitään?

Runotorstai - Kulma2 343

Kulman takana 

kevät uinuu silmussa

Se kurkistelee

ihan pikkuisesti vain

ja jää uinumaan oksaan

-------------------------------------

Kulmat suoristi

Kaikki pinnat pyöristi

Hioi maalasi

Kokoon kaikki keräsi

ja lopulta lepäsi

Irja Suhonen

Runotorstain runo - Kulma

Kulmikasta, sanoi kapelimestari

Pyysinhän sopivan pyöreätä ja pehmeätä, 

miksi siis soitossanne soi kova ja ikävä kulmikkuus? 

Kulmista on vain haittaa, katsos kun elämä on monesti niiiiin kulmikasta

Kulmissa vain törmäillään ja se ei ole hyvä
Kulmat on hiottava pois

On oltava hajuton ja mauton, se on ajan trendi

On mukauduttava, oltava sopivan pehmeä ja pyöreä, 
jotta ei kellekkään jää ikävää makua
Ei saa katsella asioita ahtaasti, suppeasti

On oltava avarakatseinen ja avaramielinen

Kulma....käääääk! Mikä jäätävä sana, se on muutettava, poistettava =)

Irja Suhonen 

Runotorstai - Ruoka