torstai 3. syyskuuta 2015

Kellastunut!


Tänä aamuna muutamia pikkurunoja runotorstain aiheesta 375: kellastunut!


Tänä upeana aamuna
aurinko herätti minut ihmettelemään 
kultaisia metsän lehtiä
------------
Oli syksy saapunut kaupunkiin
ja minun nukkuva sydämeni heräsi
uuteen upeaan aamuun
-------------
Kuin lehti syksyn viimeisen
minä harmaannun päivieni saatossa
----------------
Kellastuneet puistot
syksyn harmaudessa
kirkastavat pimeänkin päivän
---------------
- Irkkunen

2 kommenttia:

  1. aurinko ja aamu ovat ihana yhdistelmä! aina! koskaan ei kyllästy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinililja! Niin ovat, ne saavat jostain syystä sydämen elämään ja vaikka syksyssä tuoksuu luopuminen kesästä mutta silti...niin ihana aika. Tuoksuu hyvälle maatuvat lehdet ja puut saavat upeat värityksen...oi että sit tykkään syksystä...kirpeän pirteistä aamuista, syksyauringosta...ihana aika. Vähän surumielinen .mutta niin ihana! <3

      Poista