Aika on kantaa hedelmää
aika on levätä hiljaa ja olla vaan
aika kitkeä, olla sitkeä
mutta tänään saattaa olla aika itkeä
minä kannoin hedelmän
puursin ja kursin kokoon kaiken
puursin ja kursin kokoon kaiken
multainen kova maa
kantaa hedelmää ei tahtonutkaan
kyyneleeni vuosivat vuolaasti pellolle karun kovan maan
ja katso; kyynelten laaksossa kasvoi siemen
pieni ja kurja se oli
rääpäle pikkuinen
tikkuinenkin
Ja katso kun kyyneleeni vuosivat ne kasvattivat siemeneni
suuri puu siitä kasvoi
hedelmällinen
ja linnut tekivät pesänsä sen oksille
ja se kantoi hedelmää
makeaa ja hyvää se oli
se mikä oli entistä
se katosi
ja katso
uusi sai sijaa
- Irkkunen
Joskus on maa kivikkoinen ja kova, mutta hyvä pienikin siemen tuottaa satonsa.
VastaaPoistaMerkityksellinen runo.
Kiitos arleena! ♡
PoistaJoskus tuntuu että oma sydämen maa on niin tukkoisen kovaa ettei mikään hyvä asusta siellä..vaikka kyynelin koittaa kitkeä, saa vain itkeä..
Kaunista, vain äiti voi tuntea noin
VastaaPoistaKiitos kovasti Ari! ♡
Poista