torstai 18. syyskuuta 2014

Elämän pursi!


Särkevin sydämin hyvästelin sinut
Oli aika nostaa purjeesi
ja antaa tuulten viedä aavalle
Kuka suojaisi sinut myrskytuulilta?
Kuka neuvoisi karikoiden ohi?
Kuka ohjaisi tyveneen satamaan?
Ja mistä löytäisit sen onnenmaan,
joista laulut kertovat, tunteita tulvillaan?

Pakkasin reppuusi elämän eväät
Ison kasan rakkautta, s
uudelmia sylillisen
Hellyyttä harmittavan vähän
Aimo annoksen itsepäisyyttä
Itsenäisyyttä saman verran
Herkkyyttä huimasti
Yritteliäisyyttä yhden kerran enemmän
Itsetuntoa..laitinkohan sitä mukaan lainkaan?
Luottamusta ja uskoa lujasti siihen että elämä kantaa
Ja monta pikkuista eväspussia,
joita ehkä ei kannata avata,
sillä ne ovat nimeltään erehdyksiä
Ja iskän sanoin: sata metriä etumatkaa

Täällä kotisatamassa odotan sinua ovi avoinna
Olet aina tervetullut tuulelta suojaan
Eväät jos repustasi loppuvat,
täällä odottaa sydämenmuotoiset
lämpimäiset
suolaista ja makeaa
Tankkauspiste sydämessäni,
kuorrutettu rakkaudesta sinuun
Irja Suhonen

4 kommenttia:

  1. Aina annamme eväitä matkaan rakkaimmillemme, lähtijöille maailmaan tuuliin, niinkuin meillekin on annettu lähtiessämme. Ei meidän tarvitsekaan pystyä kaikkeen ja mikä on jäänyt vähemmälle, sen kaiken puuttuvan korvaa rakkaus, lähtijäkin sen elettyään huomaa omalla kohdallaan lähettäessään matkaan seuraavia. Ja avoin ovi kotiin on se mihin voi aina turvautua, se on hienoa asia. Muistan tuonkin asian omalta kohdaltani tosi hyvin. Kauniisti puit sanoiksi, lauseiksi tuon hetken lähtijälle.

    VastaaPoista
  2. Eväät reppuun lapsen lähteä maailmalle! Äidin tunteet ovat silloin aina pinnassa. Rakkautta ja huolenpitoa pursuava runo!

    VastaaPoista
  3. Kiitos kovasti kommenteistanne Unelmikko, Saara ja Susupetal ♡♡♡

    VastaaPoista