Lensin uuteen kevääseen, raikas tuulenvire seuranani
Annoin siiville vapauden lentää
ja katso - tuonne kauas ne lensivät
Yli unelmien kukkuloiden
Yli kaikkien esteiden
Yli suurten surujen
Luokse ilon kallion ne halusivat lentää
Siellä, oi siellä ne vihdoin lepäsivät
Antoivat siipiensä levätä, mielen ilostua
Ja vihdoin kun olivat ladanneet akkunsa täyteen ilonpisaroita,
onnenmakkaroita ja niitä kaikkia hyviä, suloisia asioita, ne lähtivät uudestaan lentoon
Ja katso - näetkö? Ne visertävät iloissaan ja niiden lento on kevyttä kuin untuva
Ne lensivät ja lensivät ja iloitsivat onnesta
Iloitsivat ilosta joka oli kevyt kuin saippuakuplavaahto
Ja se ilo oli loppumaton, kuin suuren suuri virta joka hukutti alleen kaiken kuoleman ja surun ja sydän täyttyi ilolla, joka oli kevyt kuin unelma
Irja Suhonen
Odottelipäivän, ei tullut eilinen kommenttini näkyviin.Onpa tuo runosi oikein toivon ja ilon runo. lapsenlapsen kanssa runoiltiin siitä, mitä ja millaisia unelmat ovat. Hän uneksii, minä unelmoin, vaikka tällä hetkellä pienistä, mutta minulle suurina olevista asioista.Murheenkin rinalla on aina toivo. Eräs vanha mummo työni aikana kerran sanoi minulle kun ihmettelin hänellä olevaa enkeliä, jolla ei ollut siipiä, miksi näin, hän vastasi; enkeli on lainanut siipiään jollekin niitä tarvitsevalle, jotta elämä kantaa vaikeiden asioiden yli sillä hetkellä. Olen tehnyt satoja enkeleitä savesta, kankaista,paperista, luonnonmateriaaleista, vaikka mista eikä niillä kaikilla ole siipiä. " Nekin on lainanneet niitä jollekin" Mukavaa kesää ja alkavaa syksyä Sinulle !
VastaaPoistaKiitos kovasti ihanasta kommentistasi unelmikko! ♡ unelmat, vaikka pienen pienetkin antavat uutta intoa elämään ja ihanasti sanottu "että enkeli on lainanut siipiään jollekin niitä tarvitsevalle, jotta elämä kantaa vaikeiden asioiden yli sillä hetkellä" niin se varmasti on..ja uskon että Taivaan Isä auttaa siinä! Halit ja oikein mukavia kesäpäiviä sulle ystäväni! ♡
VastaaPoista