Metsän rauha!

Kuljin tässä meidän metsässä taas kuten usein ennenkin.
Ihastelin lintujen laulua, syksyn lehtien putoamista
ja niin kirkkaan kirkasta auringon paistetta.
Männyn havun neulaset vihreinä ympäri vuoden.
Lehtipuut pikkuhiljaa pudottavat lehtensä.
Luonto tuoksuu upealle, maatuville lehdille, raikkaan metsäiselle.
Rauha joka huokuu metsässä, saa sydämeni rauhoittumaan myös.
Täällä lähellä kaupunkia, liikenteen meteli tunkeutuu kaikkialle,
mutta silti metsässä koko olemus rauhoittuu.
Malttamattomana odotan taas sitä että päästäisiin Lapin rauhaan,
tai keski-suomeen jossa ystävät asuvat.
Siellä metsässä on hiljaista, liikenne sen verran rauhallisempaa ettei se kuulu metsään asti. Siihen asti kuljen täällä meidän metsässä ja nautin siitä kaikesta mitä tämä lähimaasto tuo eteeni!

Käytiin eräänä lauantaina tuolla Nuuksion kansallispuistossa, sieltä nämä "pitkospuut"

Kulkipa kerran metsässä tässä
Mies suurikenkäinen

Mietteissään asteli suon poikki mies

Kenkänsä kasteli kun suon poikki asteli
Kulki ja kummeksui polkuja maan

Laittoi hän sahan silloin laulamaan
Kirveensä kantoon kauniiseen
Sanoitta touhusi mies metsän tään

Muutti kannot lankuiksi 

poluille pitkospuiksi

Käveliöille iloksi 

Matkailijoille helpoksi

Kuivin jaloin astella

-Irja Suhonen

Leppiskin iloitsi syksyn auringossa!

Puun koristeena pieniä flamencomekkoisia sieniä..=)